Jokaisella on oikeus hyvään saattohoitoon

(Julkaistu Sanomalehti Kalevassa 6.8.2012)

Kuolema on yksinkertaisin, tavallisin ja demokraattisin asia maailmassa, joka koskee jokaista. Näin kirjoittaa ETENE:n (Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta) perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja, Martti Lindqvist (1945–2004). Kuoleminen on elämän ja kuoleman rajalla olemista. Ihminen tarvitsee toista ihmistä saattamaan tuon rajan yli. Tuon vaiheen suomalainen viettää yleensä laitoksessa, valitettavan usein myös yksin.

Miksi eristämme kuolevan ihmisen aktiivisesta elämästä? Miksi kuolevan ihmisen kohtaaminen kulttuurissamme on edelleen vaikeaa? Onko edes ammattilaisilla riittävästi taitoa kuolevan ihmisen kohtaamiseen ja tukemiseen?

Saattohoito on rinnalla kulkemista tilanteessa, jossa vaikeasti sairaalle parantavaa hoitoa ei kyetä enää antamaan. Siinä kuolemaa lähestyvälle tarjotaan mahdollisimman hyvä perushoito sekä oireeton, aktiivinen ja arvokas elämän loppuvaihe. Saattohoidossa viestitetään, että kun mitään ei ole tehtävissä, on vielä paljon tehtävissä.

Saattohoitopäätös on lääketieteellinen päätös. Päätöksentekoon osallistuvat asiakkaan kanssa hoidosta vastaava lääkäri ja mahdollisesti myös omaiset. Ammatillisesti toteutettava kuolevan potilaan hoito sisältää saattohoitopäätöksen tekemisen. Potilaan kannalta se on inhimillistä ja tukee mahdollisuutta itsemääräämiseen. Liian myöhään tehty saattohoitopäätös haittaa potilaan ja hänen läheistensä mahdollisuutta valmistautua lähestyvään kuolemaan. Tämän lisäksi se kaventaa potilaan mahdollisuuksia autonomiseen, itsenäiseen päätöksentekoon.

Eräs omainen kertoi, että kun ammattilaiset olivat ottaneet puheeksi saattohoidon, lähestyvästä kuolemasta tuli todellisuutta hänelle ja puolisolle. Vasta tässä vaiheessa he pystyivät läheiseen keskusteluun vaikeista asioista. Avautumisen myötä jäljellä olleet viikot muodostuivat elämän rikkaiksi hetkiksi.

ETENE tarkastelee saattohoitoa potilaan eettisen hoidon näkökulmasta. Vaikka hoidon tekninen laatu olisi kuinka korkeatasoista ja lain kirjainta noudattavaa, niin se koetaan huonoksi, jos siitä puuttuu eettinen taito ja osaaminen.

Millaista on eettisesti taidokas saattohoito? ETENE mainitsee saattohoidon eettisiksi periaatteiksi hyvän hoidon, ihmisarvon kunnioittamisen, itsemääräämisoikeuden ja oikeudenmukaisuuden. Lisään siihen vielä: elämän ja kuoleman kunnioittaminen, ihmisen itsemääräämisen ja arvokkuuden huomioiminen sekä rauhallisuus ja kiireettömyys.

Eräässä saattohoitokodissa hoitofilosofiaan kuului elämän ilon ylläpitäminen ja lisääminen. Onko mahdollista tuntea elämäniloa kuoleman läheisyydessä? Miten se on käytännöllisesti toteutettavissa?

Ihmisarvon, elämän ja kuoleman kunnioittamisen perustana on oman rajallisuuden tunnustaminen. Se tarkoittaa kahden asian ymmärtämistä: ensiksi sitä, että elämä on arvokas lahja – siis ilon aihe, toiseksi sitä, että kuolemaa ei voi rajata itsen ulkopuolelle eikä sitä voi etäistää. Näiden asioiden sisäistäminen näkyy niin ammattilaisten kuin muidenkin ihmisten käyttäytymisessä.

Itsemäärääminen on yhtälailla oikeus muistisairaalle vanhukselle kuin kompetentille, tahtonsa ilmaisuun kykenevälle, potilaalle. Itsemäärääminen on kykyä päättää omaan elämäänsä liittyvistä asioista. Siihen sisältyy vaihtoehtoja ja niiden punnitsemista, valintojen tekemistä ja kykyä toimia niiden mukaisesti.

Turvallisuus ja kiireettömyys toteutuvat, kun potilas kokee varmuutta siitä, että häntä hoidetaan mahdollisimman hyvin. Hänelle tulee tunne, ettei jätetä yksin pelkonsa, ahdistuksensa ja kipunsa kanssa. Hyvä lääkehoidon tuntemus ja arvokkuutta tukeva kohtelu kuuluvat ammattilaisen perusosaamiseen. Arvokkuuden tunnetta voi heikentää pienillä teoilla, kuten koskettaminen kylmillä käsillä tai liian kovilla otteilla, tai sanoilla, kuten kipujen tai pelkojen vähättelyllä. Sen vahvistaminen on yhtä helppoa jos tahtoo, vaikka läsnäolemisella, turhien hoitotoimenpiteiden karsimisella tai ruokailutottumusten huomioimisella.

Kuoleva ihminen käy läpi usein olemassa olemiseen liittyviä peruskysymyksiä. Hän saattaa kysyä sairautensa ja elämänsä tarkoitusta, kyseenalaistaa elämänsä merkitystä ja kokee arvottomuuden tunnetta. Hän voi tuntea olevansa toisten taakkana toisten avun riippuvuuden vuoksi, hän saattaa tuntea jopa paniikinomaista pelkoa. Ajatuksiin saattaa tulla myös kuoleman jouduttaminen.

Eettisesti taidokas saattohoito kykenee vastaamaan riittävän kivunhoidon ja hyvän perushoidon lisäksi näihin eksistentiaaliseen kriisiin liittyviin kysymyksiin. Se sisältää myös toivoa. Toivo kohdistuu muuhun kuin paranemiseen, kuten oireiden hyvään hallintaan, hyvän hoidon jatkumiseen, läheisyyteen tai varmuuteen, ettei tarvitse kuolla yksin.

Ympäristön viihtyvyyttä ja hoidon teknistä tasoa tärkeimmiksi tekijöiksi potilaat ja omaiset nostavat kaikkein tärkeimmäksi asiaksi onnistuneen vuorovaikutuksen. Tässä hoidon laatua analysoivassa laajassa raportissa tyytyväisyyttä toivat myös riittävä kivun lievitys, käytännön asioissa tukeminen sekä tehostettu huolenpito.

ETENE:n julkaisemissa suosituksissa hyvä saattohoito on jokaisen oikeus. Sen tarjoamiseen on meillä kaikilla edellytykset jos vain tahdomme. Ammattilaiselta saattohoitotyössä vaaditaan herkkyyttä ja intuitiota, jota työhyvinvointi ja ammatillinen osaaminen tukevat.