Kaltoinkohtelu työpaikoilla ja potilas/asiakastyössä
Jokaisella ihmisellä on kokemus siitä, että on tullut kohdelluksi kaltoin. Jokainen on joskus kohdellut toisia ihmisiä kaltoin ja jokainen on joskus nähnyt, että toista ihmistä kohdellaan kaltoin. Mitä kaltoinkohtelu on ja miltä se tuntuu?
Kaltoinkohtelua tapahtuu tilanteissa, kun luottamuksellisessa suhteessa oleva toinen osapuoli - kuten sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, myyjä, vanhempi, työkaveri, opettaja, edunvalvoja, virkamies - vaarantaa tekemisellään tai tekemättä jättämisellään toisen terveyttä, turvallisuutta tai hyvinvointia. Toisella siinä voi olla asemansa vuoksi ns. muodollista valtaa, joka perustuu esimerkiksi tietoon kohtaamiseen liittyvästä tilanteesta, tarpeista, tavoitteista, toiminnasta tai seurauksista. Joskus osapuolet voivat olla myös tasavertaisessa suhteessa toisiinsa, kuten esimerkiksi työtoverit ovat.
Ulkopuolinen voi tehdä kaltoinkohtelusta empiirisiä eli kokemukseen perustuvia havaintoja. Kovakouraisesti tarttuminen, puristaminen tai lyöminen on fyysistä kaltoinkohtelua. Taloudellinen kaltoinkohtelu niin ikään on tiedetysti toisen ihmisen taloudellista hyväksikäyttämistä ja seksuaalinen kaltoinkohtelu toisen intiimin yksityisyyden ja koskemattomuusoikeuden loukkaamista. Kaltoinkohtelun henkistä muotoa edustavat mm. käskyttäminen, pakottaminen, alistaminen, toisen mitätöiminen ja vähätteleminen sekä rumasti puhuminen. Kaltoinkohtelussa saatamme tietämättämme "kävellä" toisen inhimillisten tarpeiden yli, tai tietoisesti pyrkiä vahingoittamaan toista omalla toiminnallamme. Vaikka voimme hyveellisesti ajatella, että vaikeneminen on kultaa, niin puhumattomuus ei suinkaan ole aina hopeaa: se voi osoittautua jopa kaltoinkohteluksi.
Kaltoinkohtelun tavoitteena on vahingoittaa toista ihmistä, tai ainakin se johtaa siihen, vaikkei sitä tavoittelisikaan. Tästä syystä sitä pitää arvioida aina myös osapuolten kokemuksien ja siitä aiheutuvien seurauksien näkökulmasta. Humanistiseen sivistykseen kuuluu pyrkimys ymmärtää toisen ihmisen subjektiivisia kokemuksia: se mikä minusta on hyväksyttävää, ei välttämättä ole sitä toisen mielestä. Jos ei näe tai ymmärrä, tai pahimmillaan ei tahdo edes nähdä kaltoinkohtelua, on paha aukko sivistyksessä.
Kaltoinkohtelu vaikuttaa aina ihmisen arvokkuuden tunteeseen. Arvokkuuden tunteen heikkeneminen johtaa itsensä vähättelemiseen, itsenäisen päätöksenteon kaventumiseen, sosiaalisista kanssakäymisistä vetäytymiseen ja lopulta elämän merkityksen kadottamiseen. Toisin sanoen ihmisen minäkuva rakentuu vääriin signaaleihin, maailmankuva ja käsitys itsestä ei muodostu terveelle pohjalle. Päällimmäisenä tunteena on mielipaha ja pitkään jatkuneena suru. Koska kaltoinkohtelu johtaa huonoon palveluun ja heikentää työtehoa, voidaan perustellusti myös sanoa, että se tulee organisaatioille ja yrityksille kalliiksi!
Mitä sitten on tehtävissä? Ensiksi kaltoinkohtelu pitää opetella tunnistamaan. Toiseksi se pitää uskaltaa nähdä ja kolmanneksi ottaa puheeksi. Työyhteisöissä voidaan tehdä sopimuksia kaltoinkohtelun nollatoleranssista sekä laatia asiakaspalveluun ja potilastyöhön hyvän ja arvokkaan kohtaamisen arvolupauksia. On myös tarpeellista selvittää, mitkä tekijät ylipäätään mahdollistavat kaltoinkohtelulle suotuisan kasvualustan. Mutta kaikkein tärkeintä on jokaisen omalla tahollaan pohtia, miksi minä käyttäydyn näin: miksi kaltoinkohtelen, miksi en halua nähdä sitä ympärilläni tai miksi minulla ei ole rohkeutta puuttua siihen. Muutos lähtee lopulta aina yksilöstä.