Sosiaali- ja terveysalan työ on paljolti ihmisen kohtaamista. Työssä tehdään päivittäin valintoja, jotka vaikuttavat asiakkaiden, potilaiden, läheisten sekä työyhteisön hyvinvointiin, terveyteen ja arjessa pärjäämiseen. Jokainen kohtaaminen, päätös ja keskustelu on merkityksellinen. Ne rakentavat käsitystä siitä, millaisessa toimintakulttuurissa työskentelemme.
Eettinen toimijuus tarkoittaa herkkyyttä tunnistaa työn eettisiä kysymyksiä ja ilmiöitä. Se on kykyä punnita niihin liittyvien vaihtoehtojen pätevyyttä ja hyvyyttä, taitoa arvioida erilaisia toimintavaihtoehtoja sekä toimia vastuullisesti kussakin tilanteissa. Se näkyy tavassa kohdata toinen ihminen, taidossa ilmaista erilaisia näkemyksiä ja perustella ratkaisuja. Yhtä lailla eettinen toimijuus perustuu vastuullisuuteen ja osallisuuteen yhteisen hyvän rakentamisessa.
Eettinen toimijuus kehittyy tiedon, kokemuksen, harkinnan ja vuorovaikutuksen myötä. Siksi se liittyy vahvasti oppimiseen, ammatilliseen kasvuun ja työyhteisön toimintakulttuuriin.
Työelämässä korostuvat tällä hetkellä tehokkuus, jatkuva muutos ja uuden oppiminen. Samalla tarvitaan aikaa pohtia työn tarkoitusta, arvoja ja niitä tekijöitä, jotka luovat kestävää hyvinvointia niin työntekijöille kuin asiakkaillekin.
Vuosikymmenien aikana olen havainnut sote-alan toimintakulttuurin haasteiden lisääntyneen. Ne eivät ole perua pelkästään alati niukkenevista taloudellisista resursseista tai rakenteellisesta uudistuksesta. Ajattelen, että ammattilaisilta odotetaan yhä enemmän monipuolista osaamista: tiedon hallintaa, kykyä soveltaa tietoa käytännön tilanteisiin, rohkeutta kokeilla uusia toimintatapoja sekä joustavuutta muuttuvissa olosuhteissa. Samalla työ edellyttää vuorovaikutustaitoja, yhteistyökykyä, jatkuvaa oppimista ja kykyä tarkastella omaa toimintaa kriittisesti. Eettisten kysymysten määrä ei ole vähentynyt, vaan niiden tunnistaminen ja ratkaiseminen ovat tulleet entistä monimutkaisemmiksi. Tämä lisää riskiä eettiselle kuormittumiselle.
Työn vaativimmat eettiset kysymykset ratkaistaan yhdessä. Yhteinen keskustelu auttaa tunnistamaan erilaisia näkökulmia, jakamaan kokemuksia ja rakentamaan ymmärrystä tilanteista, joissa valmiita vastauksia ei ole.
Tästä syystä yhteisöllisyys on noussut yhä tärkeämmäksi osaksi ajatteluani. Se näkyy myös koulutuksissamme, Hyvän hoidon Akatemiassa ja Yhteiskehittävän etiikan viitekehyksessä.
Yhteisöllisyys rakentaa luottamusta. Luottamus vahvistaa turvallisuutta. Turvallinen toimintakulttuuri mahdollistaa oppimisen, yhteistyön ja vastuullisen päätöksenteon. Näiden kautta syntyvät myös vaikuttavat palvelut.
Auttamisen kulttuuri ei rakennu yksittäisistä teoista vaan yhteisestä tavasta ajatella ja toimia. Se näkyy kiinnostuksena toisen ihmisen tilanteeseen, haluna jakaa osaamista sekä kykynä toimia rakentavasti myös haastavissa tilanteissa.
Tulevaisuuden sosiaali- ja terveysala tarvitsee osaavia ammattilaisia. Samalla se tarvitsee työyhteisöjä, joissa ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi, arvostetuiksi ja osallisiksi. Eettinen toimijuus vahvistuu ympäristössä, jossa ihmiset voivat oppia toisiltaan ja rakentaa yhdessä ratkaisuja työn arjen kysymyksiin.
Siksi uskon, että eettinen toimijuus ei ole vain yksilön ominaisuus. Se on myös työyhteisön voimavara.
Eettinen toimijuus syntyy yhdessä.