Chopinin Spring Waltz

Musiikin merkitys muistisairaan hoidossa

Kaupungin sairaalan dementiayksikön vuodeosastolla asui eräs naisvanhusasiakas. Hänen sairaushistoriastaan selvisi, että hänellä oli pitkälle edennyttä Altzheimerin tauti, joka ilmeni muun muassa vuoroin aggressiivisena ja vuoroin pelokkaana käytöksenä. Erityisesti aamulla, peseytymisen ja pukeutumisen tilanteissa, vanhus saattoi hyökätä hoitajan kimppuun sekä lyödä tai raapia tätä yllättäen. Ainakin hän kovasti vastusti hoitoja, joskus vain kiroili vaatteita riisuttaessa häneltä pois tai puettaessa niitä ylle. Vanhuksen aggression vuoksi hoitajat kokivat hoiva- ja hoitotilanteet hyvin haasteellisina. Uudet nuoret työntekijät jopa pelkäsivät häntä.

Eräs vanhustyössä pitkään työskennellyt lähihoitaja ryhtyessään asukkaiden kanssa aamutoimiin totesi, että tämä aina toistuva aggressiivinen purkaus ei mahdollista kenellekään inhimillistä hoiva- tai hoitotilannetta. Se ei ole vanhuksen kannalta inhimillistä, eikä ole sitä liioin vanhusta hoitavien hoitajien kannalta. Hän pohti, miten tähän asiaan voisi saada heti muutos. Lääkehoito, sitominen tai kiinni pitäminen rajoittamisen keinoina eivät olleet vaihtoehtoja, ne vain lisäisivät vanhuksen väkivaltaista käyttäytymistä. Vanhus ei myöskään reagoinut rauhoittavaan puheeseen, vaikutusta ei myöskään ollut aamutoimien ajankohdan muuttamisella eikä haastava käytös käynnistynyt myöskään kenenkään yksittäisen hoitajan vaikutuksesta.

Hoitaja päätteli, että sillä hetkellä, kun joku hoitajista – vanhukselle joka kerta täysin uusi ihminen, vaikka olisi vakituisestikin osastolla työskentelevä hoitaja – astuu vanhuksen huoneeseen, se laukaisee aggressiivisen käyttäytymisen, joka kerta, riippumatta ajankohdasta tai henkilöstä. Huoneeseen saapumiseen pitää siis kiinnittää huomiota. Toinen seikka, johon pitää myös kiinnittää huomio, liittyy tunne-ilmapiiriin. Vanhuksen näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että kun vieras henkilö tunkeutuu hänen tilaansa, se herättää hänessä ensin voimakasta pelkoa. Pelokas vanhus aistii hoitajan tunnetilan, oli se sitten hänelläkin pelkoa tai varautuneisuutta, kyynisyyttä, inhoa, kyllästyneisyyttä tai välinpitämättömyyttä. Tunteen aistimisen jälkeen vanhus ryhtyy puolustamaan itseään nyrkein tai kynsin. Sen hoitaja oli huomannut, että puolustamista esiintyy vähemmän, jos hoitaja saapuu vanhuksen tilaan rauhallisena ja kiireettömänä. Näin hoitaja päätteli asioiden laidan.

Vanhuksen luo lähtiessä hoitaja otti mukaansa kännykän, hienon ja uuden iPhonensa. Hän etsi sieltä lempimusiikkiaan, Chopinin pianomusiikkia ja valitsi sieltä sattumalta Spring Waltzin. Hän koputti vanhuksen huoneen oveen, sanoi huomenen ja meni vanhuksen sängyn viereen. Hän laski puhelimensa vanhuksen yöpöydälle, laittoi Chopinin pianomusiikin soimaan ja jutteli samalla vanhukselle hiljaisella äänellä. Puheen rytmi oli rauhallisen tasainen, samalla hän keräili vanhuksen aamutoimessa tarvittavia tavaroita ja kyseli tämän vointia, liikkeet olivat niin ikään sopuisia.

Hoitaja huomasi, että vanhus oli noussut sängystä seisomaan yöpöytänsä viereen ja katseli hoitajan puhelinta, joka soitteli kauniin melodista kevään valssia. Hän astui vanhuksen viereen. Vanhus käänsi katseensa hoitajan puoleen, aivan kuin ihmetellen, kuka ihminen tässä hänen vieressään seisoo. Sitten vanhus hymyili, hapuili ryhmyisillä sormillaan hoitajan käsivartta. Yhteys vanhuksen ja hoitajan välille oli syntynyt. Aamutoimet sujuivat Chopinin Spring Waltzin soidessa jouhevasti ja lempeästi.