fi

Eettinen asiantuntijuus ETENE:n periaatteiden näkökulmasta

17.4.2019
Arvot ja etiikka liittyvät asiantuntijuuteen. Tuskin kukaan enää kiistää arvotietoisuuden ja eettisen osaamisen merkitystä hyvässä asiakaspalvelutyössä ja potilastyössä. Yleisesti ajatellaan, että palvelu ja toiminta on asiantuntevaa, jos tarve ja apu kohtaavat. Eettinen asiantuntijuus on enemmän. Sen toteutuminen on mahdollista ilman materiaalisia resurssejakin. Tämän on myös ETENE kirjannut eettisiin periaatteisiin.

Jo pari vuosikymmentä toiminut Valtakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta eli ETENE on julkaissut viisi periaatetta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, joita suosittelee otettavan huomioon asiakas- ja potilastyössä. Näitä ovat:

  1.      Sosiaali- ja terveysalan toimijat kunnioittavat asiakkaidensa ja potilaidensa ihmisarvoa ja perusoikeuksia
  2.      Sosiaali- ja terveydenhuollon lähtökohtana on asiakkaiden ja potilaiden etu
  3.     Sosiaali- ja terveydenhuollossa on kysymys vuorovaikutuksesta
  4.      Ammattihenkilöstö vastaa työnsä laadusta
  5.      Hyvä hoito ja palvelu edellyttävät vastuullisia päätöksiä ja toimintakulttuuria

Nämä periaatteet sisältävät eettisen asiantuntijuuden ydinosaamisen. Ilman näitä periaatteita sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta olisi epäinhimillisessä mielessä rutiininomaista ja teknistä, josta tehtävästä vallan hyvin suoriutuisivat koneet ja robotit. Mutta kun olemme linjanneet yleismaailmallisesti, että tarkastelemme ihmistä kokonaisvaltaisena, inhimillisenä olentona, niin näitä eettisiä periaatteita ei voi sivuttaa.

Asiantuntijuus liitetään tutkimuksissa osaksi ammatti-identiteettiä. Se edellyttää ammattilaiselta substanssiosaamista, työyhteisöosaamista, kehittämisosaamista ja kehittymisosaamista. Asiantuntijuudelle on tyypillistä validin teoreettisen tiedon hyödyntäminen. Ns. oppiainetiedon perusteita opiskellaan peruskoulutuksessa ja täydennyskoulutuksissa. Käytännöllinen tai kokemuksellinen tieto kehittyy työelämässä tekemisen kautta, se on kykyä soveltaa teoreettista tietoa käytännön ratkaisuihin. Itsesäätelytieto on niin ikään oppimisen ja toimintatapojen tuntemusta, eli keinojen ymmärrystä ja hallintaa. Sosiokulttuurinen tieto karttuu osallistumisella ja havainnoimalla yhteisön toimintatapoja ja normeja. Edellä mainittu katsaus osoittaa heti, että ”Olen vain töissä” -asenteella ei asiantuntijuuteen yletä. Tarvitaan osaamisen, työkulttuurien, tietojen ja taitojen keskinäisten suhteiden ymmärtämistä, soveltamista, jakamista ja mahdollistamista. Ennen kaikkea tarvitaan intohimoa kehittää työtään sekä kehittyä itse ammattilaisena.   

Mistä voisin ammentaa työhöni intohimoa ja kehittymisen iloa?

Ratkaisun avaimet löytyvät arvoista ja etiikasta! Nyt katseen voisi kääntää uudestaan ETENE:n eettisiin periaatteisiin.

  1.       Millaista työni on, kun se perustuu potilaan, asiakkaan, omaisen, esimiehen ja työkaverin ihmisarvon kunnioittamiseen? Ovatko päätökset, kohtelu tai toimenpiteet ihmisarvon mukaisia? Mitä perusoikeuksia asiakkaalla ja potilaalla on, huomioinko niitä?
  2.       Mikä on työskentelyni tosiasiallinen motiivi? Onko se nopea suoriutuminen, virheetön työlistan suoritus, annetun tehtävän toteutus vai vähällä vaivalla pääseminen? Ohjaako sitä omaisten tai kollegan vaatimukset, sosiaalinen paine, työaika, työn paljous vai kiireen tunne?  Pyrinkö aidosti etsimään olevista resursseista sellaisia vaihtoehtoja, joissa asiakkaan ja potilaan etu toteutuu ja jotka tuottavat hyvää ja välttävät vahingon realisoitumista?
  3.       Miten kohtaan asiakkaan, potilaan tai omaisen? Miten minä puhuttelen häntä? Näkyykö arvostukseni ja asenteeni tavassani kohdata hänet? Huomioinko hänen näkemyksiään? Kuuntelenko, provosoidunko? Pitääkö hänen ansaita hyvä kohtelu vai onko se hänen oikeutensa?
  4.       Kerronko riittävästi asiakkaalle ja potilaalle asioista, jotka liittyvät häneen, kuten hoitolinjauksesta, oikeuksista, haasteista, ongelmista, sairauksista, päätöksien perusteista, hoidon vaikutuksista tai vaihtoehdoista? Saako joku asiakkaistani tai potilaistani erityispalvelua tai hoitoa tasavertaisuuden kustannuksella? Huomaanko ne asiakkaat ja potilaat, jotka eivät osaa pitää puoliaan? Arvostanko työtäni?
  5.      Miten työyhteisössäni suhtaudutaan työhön, asiakkaisiin ja potilaisiin sekä kollegoihin? Onko käytännön ratkaisuissa ja teoissa ristiriitoja hyvän ja arvokkaan käsitysten kanssa? Jaetaanko kuormittuvuutta, onko vaatimukset liian kovat resursseihin nähden?

Ihminen on lähtökohtaisesti arvotietoisesti toimiva olento, joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Arvot ohjaavat olemisen tapaa. Arvot vaikuttavat toisten ihmisten kohtaamisen tapaan, ne auttavat havaitsemaan asioita ja vaihtoehtoja, ne ohjaavat valintojen teossa, ratkaisuissa, päätöksenteossa ja ilmenevät konkreettisissa teoissa.

Asiantuntijuus on näiden tunnistamista, sen myötä oman toiminnan säätelemistä kohti yhteisesti sovittuja tavoitteita ja periaatteita. Kun tahtoo toimia eettisten periaatteiden mukaisesti, se auttaa näkemään oman työn merkityksellisyyden ja arvokkuuden sekä vaikutuksen toisten ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Se tuo iloa, joka sytyttää intohimon suoriutua entistä paremmin. Eettisestä asiantuntijuudesta ei kannata koskaan tinkiä!

 #etiikka #etiikkakortti #sote #etiikkaaverkossa #etiikkakoulu