Arvoja vai arvoituksia SOTE -uudistuksessa?

21.8.2017
SOTE -uudistus ei tule kylmiltään - vaikka sellaiseen uskoon saattaisi poliittisia keskusteluja seuraamalla joskus jäädä - nimittäin kenraaliharjoituksia on käyty ja käydään eri puolilla Suomea tälläkin hetkellä. Valmista ei tule kerralla, vaan prosessi jatkuu seuraavat itsenäisen Suomen sata vuotta. Jotakin tänään kirjattua ja lausuttua saattaa säilyä myös sadan vuodenkin juoksussa: arvot! Niistä kenraaliharjoituksissa on mainittu asiakaslähtöisyys, osallisuus, valinnanvapaus, palvelujen yhdenmukaisuus sekä mutkaton vuorovaikutus asiakkaan ja palvelun tuottajan välillä.

Sosiaali- ja terveyspalvelu -uudistukseen liittyvää lainsäädännöllistä valmistelutyötä on työstetty jo reilu kymmenen vuotta. Kenraaliharjoitukset voidaan katsoa alkaneen jo varhaisemmin. Muun muassa Lappeenrannassa sen juuret on havaittavissa jo -70 -luvun sosiaali- ja terveystoimen yhdistymisessä, muualla siihen siirryttiin -90 luvulla. Varsinainen lähtölaukaus alkoi Kainuussa hallintokokeilun yhteydessä vuosina 2005-2012, jolloin sosiaali- ja terveydenhuolto saatiin saman organisaation alle lukuun ottamatta päivähoitoa, syntyi Kainuun maakuntayhtymä. Tavoitteellisempaa SOTE- mallia harjoiteltiin, ja edelleen harjoitellaan, Pohjois-Karjalassa Siun Sotessa ja Etelä-Karjalassa Eksotessa. Erityisesti Eksote on nimetty SOTE -uudistuksen laboratorioksi.

Mitä arvoja uudistuksessa painotetaan? Ainakin tähän asti ovat nousseet esille palvelujen toimiminen asiakkaan näkökulmasta eli asiakaslähtöisyys, asukkaiden ja asiakkaiden aktiivinen osallistuminen, palvelujen valinnanvapaus, vuorovaikutuksen mutkattomuus, hoidon ja palvelun saannin nopeus, tiedon saannin yhdenmukaisuus ja laatu sekä palvelujen tasalaatuisuus. Uudistuksessa tavoitellaan myös hoidon ja palvelujen vaikuttavuutta sekä huokeutta .

Arvoitukseksi - ainakin vielä palvelujen käyttäjille - uhkaa jäädä, miten nämä kaikki toteutuvat konkreettisesti.Voiko asiakas tosiasiallisesti päättää uudistuneessa SOTE:ssa, mistä hankkii tarvittavat palvelut? Onko palvelut laadultaan hyviä, asiakasta ja hänen näkökulmia huomioivaa? Voidaanko luottaa, että apua saadaan, se on vaikuttavaa ja tuloksellista? Epäilyksen väreet hiipivät ihon pintaan. Supisuomalaisina ja uskollisena kansalliselle identiteetille ja kulttuuriselle tavalle kohdata uutta ei voi muuta kuin ähkäistä: ei tuu mittään, mitäpä se hyvejää, tuhoon tuomittu, FAIL!

Eksotessa on taloudelliset luvut ainakin rohkaisevia. Kainuussa saatiin palvelujen hintalappua järkevämmiksi. Myöskin yksityisen sektorin toimijat ovat osoittaneet vuosien varrella vaikuttavuuden ja tehokkuuden lisääntyneen prosessien uudelleen arvioimisella ja järjestämisellä (esim. Coxa, Koivuniemi et al 2014, Terveydenhuollon kompassi). Mutta, onko taloudelliset mittarit ainoat tavat ennustaa tai todeta uudistuksen tarpeellisuutta ja hyötyä? Ettei näin kävisi, on tarpeellista palata lähtöasetelmiin, arvoihin, pohtia sitä, miksi valinnanvapaus on tärkeä, miksi emme halua tinkiä hyvästä palvelun laadusta (joka tärkeimpänä sisältää ihmisten kohtaamisen), miksi me puollamme niin kiihkeästi tasavertaisuutta ja yhdenmukaisuutta?

Katsaus kansalliseen aate- ja arvomaailmaan auttaa näkemään ja ymmärtämään yhteiskuntamme arvoja ja niiden taustoja. Henkilökohtaisen maailman perusteet aukenevat klassisesti peilin eteen kävelemisellä ja siihen katsomisella. Mitä minä tarvitsen, mitä minä osaltani voin itse tehdä asian eteen, mitkä ovat oikeuteni, mikä on velvollisuuteni ja vastuuni?

Suurin muutoksen onnistumiseen liikkeelle käynnistävä voima löytyy ennen kaikkea yksittäisen ihmisen, niin asiakkaan ja potilaan kuin työntekijänkin, pään sisältä. Työntekijä joutuu miettimään, miten toteutan omassa työssäni asiakaslähtöisyyttä, vastuullisuutta, hyvää vuorovaikutusta tai tasavertaisuutta? Asiakas joutuu pohtimaan, mitä voin itse tehdä sen eteen, jotta pääsen mahdollisimman hyvään hoitotulokseen?

Jotta voitaisiin väistää nykyisen palvelujärjestelmän ja kenraaliharjoituksissa esiin nousseet haasteet - yhteyden saamisen vaikeus ammattilaisiin, asiakkaan huono kohtelu ja vaikeudet palvelun tarpeiden tunnistamisessa, itsemääräämisen ja osallisuuden sivuuttaminen, palvelujen päällekkäisyys ja yhteensopimattomuus, työyhteisöjen henkisesti kuormittava ilmapiiri ja hierarkisuus sekä sitoutumattomuus - on välttämätöntä tuulettaa tunkkainen inhorealistinen ja kyyninen asenne ulos niin rakenteista kuin ihmisistä.

Vuosisadan uudistuksessa asennekulttuurin käännös ja inhimillisyyttä painottava julkinen arvokeskustelu olisi nyt IN!


Tutustu myös syksyn uuteen KUMU seminaariin: Vastuullisuus, innovaatiot ja etiikka sote-kulttuurin muutoksessa.